Tervehdys ihmiset.
Nimeni on Matt
ja seuraavaksi
te kuuntelette minua.
Hah hah haa.
Anteeksi, vitsailen vain.
Tämä on minun normaali ääneni.
Oletko koskaan aiemmin seurannut
oudon tietokoneäänen antamia ohjeita?
Etkö? Hienoa.
Haluan tehdä erään kokoeen kanssasi,
mutta en voi kertoa mistä on kyse,
koska jos kertoisin,
se ei toimisi.
Sinun on vain luotettava minuun.
Ymmärrät kyllä pian miksi,
toivottavasti.
Jos istut parhaillasi,
nouse ylös tuolistasi ja astu taaksepäin.
Hetken kuluttua haluan sinun pyörähtävän ympäri
eli tarvitset vähän tilaa ympärilläsi.
Täytyykö sinun siirtää huonekaluja pois tieltä?
Tee se ihan rauhassa.
Odotan.
Lasken kolmeen ja
sinä alat hyppiä yhdellä jalalla.
Oletko valmis?
Yksi,
kaksi,
kolme.
Hyppy,
hyppy,
hyppy,
hyppy,
hyppy.
Hienoa!
Hyvä ja kun jatkat hyppimistä,
haluan sinun iisäksi haukkuvan kuin koira.
Hau, hau
hau, hau
hau, hau.
Todella hienoa haukuntaa!
Ja vielä muutama lisää.
Hau, hau, hau.
Ja kolme,
kaksi,
yksi,
loppu!
Voit nyt rentoutua ja istua alas.
Mietipä nyt paljonko aikaa
kului siitä kun
sanoin "aloita"
ja sinä aloit hyppiä yhdellä jalalla
siihen kun sanoin "loppu".
Arvaa.
Sinun tulee arvata
tarkka määrä sekunteja tai minuutteja.
Kirjoita se luku kynällä paperille.
Valmis?
Tarkka aika on 26 sekuntia.
Onko arviosi liian korkea?
Todennäköisesti on.
Mikähän tähän on syynä?
Kyse on ajan havaitsemisesta.
Vaikka voimme tehdä
yllättävän tarkkoja aika-arvioita,
kokiessamme jotakin uutta,
epätavallista tai dynaamista,
niinkuin yhdellä jalalla hyppiminen
samalla kun seuraamme
tietokoneäänen ohjausta
tai hyppäämme lentokoneesta,
arvioimme usein väärin
kuinka paljon aikaa on kulunut.
Jos esimerkiksi benjihyppäät
ensimmäistä kertaa,
pudotuksesi saattaa
tuntua kestävän 10 sekuntia
vaikka mitattu aika näyttää
hypyn kestäneen vain 5 sekuntia.
Tämä ero johtuu siitä, että
päinvastoin kuin fyysinen pudotuksesi,
aivojesi havainnointi ajankulusta ei ole
suoraviivainen.
Joidenkin tiedemiesten mukaan
aivosi käyttävät kaarevampaa polkua,
joka on riippuvainen tiedon määrästä,
jonka havaitset hypätessäsi.
Esimerkiksi aivotutkija David Eagleman,
Baylorin Lääketieteellisestä Yliopistosta uskoo,
että ajan havaitseminen on riippuvainen
aivoihin tallentamiesi muistojen ja
tiedon määrästä.
Kun koet jotakin uutta,
vaikkapa hypätessäsi korkealta
ensimmäistä kertaa
aistisi voimistuvat.
Rekisteröit enemmän yksityiskohtia
näkymistä, äänistä ja hajuista
kuin normaalisti teet.
Tallennat myös enemän tietoa aivoihisi
muistojen muodossa.
Mitä enemmän tietoa aivoihisi tallentuu
niinkuin kloorin haju
hypätessäsi korkealta
tai veden väri,
sitä kauemmin kokemuksesi tuntuu kestävän.
Aivoihisi rekisteröityvien muistojen ja
tiedon määrä
vaikuttaa suoraan siihen, kuinka kauan
uskot kokemuksen kestäneen.
Oletko koskaan kuullut auto-onnettomuudessa
olleen kertovan kokemuksestaan?
Vaikka auto-onnettomuudet
kestävät vain joitakin sekunteja,
onnettomuudessa olleet sanovat usein
sen kestäneen paljon pidempään.
Ajan havaitseminen voi myös selittää sen,
miksi lapsuutemme
saattaa tuntua jatkuneen loputtomiin.
Aikuisena vuosi
voi hujahtaa ohitse hetkessä,
mutta lapset rekisteröivät
enemmän tietoa aivoihinsa.
Näin tapahtuu,
koska monet kokemukset
ovat lapsille uusia ja vieraita.
Aivoihin koodattujen muistojen määrä
on niin
tiivis, että niiden takaisinlukeminen aikaansaa
tunteen pitkään jatkuneesta kokemuksesta.
Lisäksi viisivuotiaana yksi vuosi on
viidennes elämästäsi.
Mutta 25-vuotiaan elämästä vuosi
on vain 1/25
edelleenkin vaikuttaen ajan kokemiseen.
Ja jos olet aikuinen,
muistelepa matkaa, jonka teit
ensimmäistä kertaa johonkin kauas.
Eivätkö nuo kaksi viikkoa,
jotka tutustuit ympäristöösi,
tuntuneet kestävän
paljon pidempään kuin 14 päivää?
Vaikka ajan havaitsemisella on
vankka tieteellinen ja
teoreettinen perusta,
se tarjoaa meille
oivan opetuksen siitä
kuinka elää.
Varmasti olet kuullut, ettei
meille ole hyväksi istua sohvalla ja
antaa elämän lipua ohitsemme.
Ajan havaitseminen
tarjoaa meille selityksen.
Jos lähdet liikkeelle, sitoudut asioihin ja
kokeilet uusia asioita
ja ehkä jopa hyppelet yhdelllä jalalla
ja haukut niinkuin koira,
tunnet elämäsi kestäneen
kirjaimellisesti pidempään.