Herääminen on seuraava luonnollinen vaihe ihmisen kehityksessä. Herääminen on yksinkertaisesti oleellisen olemuksemme luonteen tunnistamista. Se ei ole jokin outo, mystinen uskonnollinen kokemus joka on vain harvojen saatavilla. Se on kaikkien saatavilla. Olemme pohjimmiltaan jo täysin hereillä, täysin tietoisia. Ja se on täysin rajatonta. Todellinen luontosi on lähempänä kuin se minuus, joka luulet olevasi. Tietoisuus on maailmankaikkeuden perimmäinen todellisuus. Seuraava askel tieteessä on nähdä, että tietoisuus on perustavanlaatuista. Mitä herääminen edes on? Selittäkää joku se minulle. Heräävä mieli osa 1: Tunne itsesi Mitä on herääminen? Kutsutpa sitä todelliseksi itseksi, välittömäksi itseksi tai ei-itseksi, tai Buddha-luonnoksi, Tao- tai Kristus-tietoisuudeksi. Sillä ei todella ole väliä. Tässä elokuvassa aiomme kutsua sitä tietoisuudeksi. Tietoisuus ei ole minkään uskonnon omaisuutta. Herääminen tai tietoisuuden ymmärtäminen on kuin herääminen unesta. Hahmosi uni elämän näytelmässä. Hahmojemme kautta koemme maailman kaikessa kauneudessaan ja rumuudessaan. Voimme kutsua tätä elämän ja kuoleman kaksinaisuuden kokemukseksi. Kuljemme ympyrää kiinnittyneenä hahmojemme ajatuksiin ja tuntemuksiin. Hyvä ja huono. Sota ja rauha. Valo ja pimeys. Syntymä ja kuolema. Kunnes heräämme ja huomaamme, ettemme ole tämä hahmo. KUTSU Tässä elokuvassa esitämme sinulle kutsun tulla kokemaan todellisen luontosi. Suora kokemus, ilman järkeilyä... Kuka sinä olet? Toistamme tämän kutsun eri tavoin. Kun kysyt itseltäsi kuka olet, anna kaiken olla juuri niin kuin on. Älä käytä mieltäsi saadaksesi jotain tapahtumaan, tai löytääksesi vastauksen mielen tasolla. Älä myöskään yritä sivuuttaa mieltäsi. Aikomuksenasi vain kokea suoraan kuka olet. Antamalla mielen olla “en tiedä” -mieli. Herääminen on vastaus kaikkiin maailman ongelmiin kaikilla tasoilla. Kaikki maailman ongelmat johtuvat harhaluulosta. Mielen perustavanlaatuisesta harhasta. Harha on se, että minä olen tämä rajoitettu hahmo. Kun elämme pienestä, erillisestä itsestämme käsin, tyytymättömyys on aina läsnä. Kyse voi olla suuresta tyytymättömyydestä kuten traumasta, tai sitten vain tunteesta taustalla... "Jokin ei ole oikein." "Jotain on vialla." "Jotain puuttuu." Silloinkin kun koen mielihyvää, tai saavutan jotain elämässäni, Jopa silloin kun minulla on hyvä suhde. Jos pysähdyn hetkeksi tunnen tyytymättömyyttä, kuin olisin eristetty jostakin. Tämä tunne joka näyttäisi olevan useimmilla ihmisillä, voi motivoida meitä heräämään pienestä erillisestä itsestämme, jonka luonto on eräänlainen eroahdistus. Tällä rajoitetulla hahmolla on taipumus tarttua siihen, mitä se haluaa. Kyseessä on vain kokoelma ehdollistettuja malleja. Tavoitella sitä mitä kaipaa tai yrittää työntää pois se mitä ei halua. Se on loputon prosessi mielihyvän tavoittelun, ja tuskan välttelyn välillä. Jos uskomme olevamme tämä hahmo, ehdollistettu malli, silloin me kärsimme ja luomme kärsimystä maailmaan. Maailmasta tulee egoistisen tietoisuuden heijastus. Heräämisen hyöty on se, että sinä kärsit vähemmän ja ihmiset ympärilläsi kärsivät vähemmän. Ei ole epäilystäkään, että Jumalan ymmärtäminen oli itselleni herätys. Suurin herätys mitä olen koskaan kokenut. Aivan kuin olisin ollut unessa 50 vuotta. Kävellen ympäriinsä kuin robotti, tekemällä asioita joita minulle opetettiin kun olin nuori. Tiedätkö, minulla oli valmis suunnitelma. Hanki tyttöystävä, hanki auto, hanki työ, hanki talo, hanki puoliso. Kaava, jonka mukaan luulin, miten elämää kuuluisi elää. Kunnes täytin 53 vuotta. Tajusin, että vaikka olin tehnyt suurimman osan noista asioista ja saavuttanut jonkin verran ammatillista menestystä, sillä ei ollut merkitystä. Herätä 53-vuotiaana ja tajuta että millään näillä asioilla ei ollut merkitystä. Olin järkyttynyt ymmärtäessäni mitä tämä kirjaimellisesti tarkoitti. Kuinka turhaa se kaikki oli. Kuka sinä olet? Kun lopetat hahmollesi laaditun käsikirjoituksen seuraamisen, joka on peritty vanhemmilta, yhteiskunnalta ja biologisen ehdollistumisen kautta, peliin avautuu uusia ulottuvuuksia. Avautuva polku ei ole reitti määränpäähän. Se on reititön polku harhakuvitelmien riisumiseksi päästäksesi juuri sinne, missä olet nyt. Nimeni on Rupert Spira. Puhun olennaisesta nondualismin (ei-kaksinaisuus) ymmärtämisestä, joka on kaikkien suurten uskonnollisten ja henkisten perinteiden taustalla. Kirjoitan ja johdan ohjattuja meditaatioita, ja käyn keskusteluja, joiden tarkoituksena on johtaa tämän ymmärryksen kokemukselliseen tunnistamiseen. Sen ymmärtämiseen, että rauhaa ja onnea, joita me kaikki kaipaamme yli kaiken, ei voi koskaan määritelmän mukaan löytää objektiivisesta kokemuksesta. Sitä eivät voi koskaan tarjota esineet, aineet, aktiviteetit tai suhteet. Suosittelen sisäistämään tämän kunnolla, jottei käytä loppuelämäänsä etsien täyttymystä sieltä, mistä sitä ei voi löytää. Jokainen, joka katsoo tätä elokuvaa, katsoo sitä siksi, että hän on joko ymmärtänyt tai oivaltanut, että rauhaa ja onnea, jota he kaipaavat, ei voi löytää objektiivisesta kokemuksesta, ja ovat aloittaneet tutkimuksen todelliseen luontoonsa. Se on tärkein tutkimus jonka ihminen voi tehdä, ja se on tutkimus, josta onnellisuutemme riippuu. Elämäni suurin kysymys, jonka uskoisin suurimman osan ihmisistä kysyvän itseltään jossain kohtaa on se, että "Mitä järkeä tässä on?" "Mikä on elämän tarkoitus?" Yllätyksekseni minulle kerrottiin, että elämän tarkoituksella ei ollut mitään tekemistä minkään tekemäni kanssa. Kyse ei ollut työstäni, ei urastani, ei tuskin mistään fyysiseen elämääni liittyvästä. Ne olivat osa elämääni, mutta ne eivät olleet elämän tarkoitus. Elämäni tarkoitus, sellaisena kuin olen sen ymmärtänyt, oli kokea kokea, ilmaista, havainnollistaa ja täyttää todellinen identiteettini. Kuka todella olen. Luulen, että suurin kysymys, jonka useimmat ihmiset kohtaavat on kysymys, jota tuskin kukaan kysyy koskaan itseltään, tai ei vastaa siihen. Elämän suurin kysymys on ymmärtääkseni "Kuka minä olen?". Kuka minä olen? Olenko vain fyysinen olento niin kuin lintu taivaalla tai kala meressä? Tai ehkä jokin hienostuneempi identiteetti mutta yhtä kaikki fyysinen kokonaisuus. Synnyn, elän, kuolen. Sen alku ja loppu. Vai onko mahdollista, että olen jotain enemmän? Onko mahdollista, että olen henkinen olento, joka elää fyysistä kokemusta? Elämäsi kokemukset ovat lopulta tuoneet sinut tämän universaalin kysymyksen äärelle. Kuka sinä olet? Älä etsi vastausta mielelläsi. Anna kaiken olla juuri niin kuin on. Kuka on tietoinen mielestä? Tunne kaikki, mitä vastaan tulee. Kuka on tietoinen näistä tunteista? Koe täydellinen kokemus kaikesta, mitä tiedustelusi tuloksena ilmenee. Olen Donald Hoffman. Olen kognitiivisten tieteiden emeritusprofessori Kalifornian yliopistossa Irvinessä. Olen opettanut aiemmin työkseni, mutta en enää emerituksena. Nyt teen tutkimusta. Tällä hetkellä tutkin tietoisuutta, tietoisuuden matemaattisia malleja ja sitä, kuinka fysiikka ja aika-avaruus voivat ilmentyä tietoisuusteoriasta, joka on matemaattisesti täsmällinen. Oma matkani on käsittänyt sekä hengellistä että tieteellistä puolta. Isäni oli fundamentalistinen kristitty ministeri. Sain oppeja häneltä sunnuntaisin ja tiedeopinnot koulun puolelta, joten konflikteja oli havaittavissa. Tarinat olivat keskenään ristiriitaisia. Ymmärsin teininä, että minun piti selvittää asiat itse. Päätin, että kysymys johon halusin vastata oli, että olemmeko me koneita? Ovatko ihmiset vain koneita? Fyysisestä näkökulmasta katsottuna olemme vain koneita. Hengellisestä näkökulmasta katsottuna emme olisi koneita. Se ei silti selittänyt tarpeeksi mitä me olisimme. Niinpä päätin esittää kysymyksen tieteellisesti, olemmeko vain koneita? Ajattelin, että paras tapa selvittää se olisi tutkia tekoälyä. Joten menin MIT:n (Massachusetts Institute of Technology) ja olin mukana tekoälylaboratoriossa, joka tutki tekoälyä, sekä aivo- ja kognitiotieteen osastolla tutkimassa asioiden inhimillistä puolta. Koska halusin tehdä molempia. Halusin nähdä, mitä koneet voivat tehdä ihmisen neurotieteelle. Vastatakseni kysymykseen, onko hengellinen perimätieto oikeassa? Olemmeko muutakin kuin vain koneita, vai onko fysikalistinen, tieteellinen näkökulma oikeassa? Että olemme vain koneita, ja että tietoisuus on vain aivotoiminnan aikaansaannos. Viime vuosisadalla vallitseva tieteellinen materialistinen ajattelutapa kieltää kaiken olemassaolon fyysisen aineen ulkopuolella. Kaiken, mitä ei voida todentaa tieteellisellä menetelmällä. Tiede on umpikujassa. Se ei pysty ylittämään kvanttifysiikan perustavanlaatuista paradoksia, joka toi sen kasvotusten havaitsijan kanssa, itse tietoisuuden kanssa. Samalla tavoin kuin uskonnot toimivat suurimmaksi osaksi vain uskon tasolla. Ne ovat menettäneet alkuperäisen tarkoituksensa, jonka määrä oli johtaa välittömään ymmärrykseen siitä, keitä ja mitä me olemme. Tieteen ja henkisyyden välinen jako on köyhdyttänyt molempia. Uskonnot ja henkiset järjestelmät tarvitsevat kipeästi tarkkoja menetelmiä, joiden voidaan osoittaa luovan olosuhteet heräämiselle. Ja tiede tarvitsee kipeästi avoimuutta mahdollisuudelle fyysisyyden ulkopuolella. Kyse ei ole uskonnosta tai tieteestä luopumisesta, vaan syvemmälle menemisestä, halusta muuttaa itseämme, jotta olemme enemmän hyödyksi tutkimukselle. Me olemme sekä kokeentekijöitä, että itse koe. Uskonto on ollut kieli ja säiliö meditaation ja henkisyyden perinteille, jotka on kirjoitettu ylös ja siirretty eteenpäin sukupolvien kautta.