Herääminen
on seuraava luonnollinen vaihe
ihmisen kehityksessä.
Herääminen on yksinkertaisesti oleellisen
olemuksemme luonteen tunnistamista.
Se ei ole jokin outo,
mystinen uskonnollinen kokemus
joka on vain harvojen saatavilla.
Se on kaikkien saatavilla.
Olemme pohjimmiltaan jo täysin hereillä,
täysin tietoisia.
Ja se on täysin rajatonta.
Todellinen luontosi on lähempänä
kuin se minuus, joka luulet olevasi.
Tietoisuus on maailmankaikkeuden
perimmäinen todellisuus.
Seuraava askel tieteessä on nähdä,
että tietoisuus on perustavanlaatuista.
Mitä herääminen edes on?
Selittäkää joku se minulle.
Heräävä mieli osa 1: Tunne itsesi
Mitä on herääminen?
Kutsutpa sitä todelliseksi itseksi,
välittömäksi itseksi tai ei-itseksi,
tai Buddha-luonnoksi,
Tao- tai Kristus-tietoisuudeksi.
Sillä ei todella ole väliä.
Tässä elokuvassa
aiomme kutsua sitä tietoisuudeksi.
Tietoisuus
ei ole minkään uskonnon omaisuutta.
Herääminen tai tietoisuuden ymmärtäminen
on kuin herääminen unesta.
Hahmosi uni
elämän näytelmässä.
Hahmojemme kautta
koemme maailman
kaikessa kauneudessaan ja rumuudessaan.
Voimme kutsua tätä elämän
ja kuoleman kaksinaisuuden kokemukseksi.
Kuljemme ympyrää
kiinnittyneenä hahmojemme
ajatuksiin ja tuntemuksiin.
Hyvä ja huono.
Sota ja rauha.
Valo ja pimeys.
Syntymä ja kuolema.
Kunnes heräämme ja huomaamme,
ettemme ole tämä hahmo.
KUTSU
Tässä elokuvassa
esitämme sinulle kutsun
tulla kokemaan
todellisen luontosi.
Suora kokemus,
ilman järkeilyä...
Kuka sinä olet?
Toistamme tämän
kutsun eri tavoin.
Kun kysyt itseltäsi kuka olet,
anna kaiken olla juuri niin kuin on.
Älä käytä mieltäsi
saadaksesi jotain tapahtumaan,
tai löytääksesi vastauksen
mielen tasolla.
Älä myöskään yritä sivuuttaa mieltäsi.
Aikomuksenasi vain kokea suoraan
kuka olet.
Antamalla mielen olla
“en tiedä” -mieli.
Herääminen on vastaus kaikkiin
maailman ongelmiin kaikilla tasoilla.
Kaikki maailman
ongelmat johtuvat harhaluulosta.
Mielen perustavanlaatuisesta harhasta.
Harha on se,
että minä olen tämä rajoitettu hahmo.
Kun elämme pienestä,
erillisestä itsestämme käsin,
tyytymättömyys on aina läsnä.
Kyse voi olla suuresta tyytymättömyydestä
kuten traumasta,
tai sitten vain tunteesta taustalla...
"Jokin ei ole oikein."
"Jotain on vialla."
"Jotain puuttuu."
Silloinkin kun koen mielihyvää,
tai saavutan jotain elämässäni,
Jopa silloin kun minulla on hyvä suhde.
Jos pysähdyn hetkeksi
tunnen tyytymättömyyttä,
kuin olisin eristetty jostakin.
Tämä tunne joka näyttäisi olevan
useimmilla ihmisillä, voi motivoida meitä
heräämään pienestä erillisestä itsestämme,
jonka luonto on eräänlainen
eroahdistus.
Tällä rajoitetulla hahmolla on taipumus
tarttua siihen, mitä se haluaa.
Kyseessä on vain kokoelma
ehdollistettuja malleja.
Tavoitella sitä mitä kaipaa tai
yrittää työntää pois se mitä ei halua.
Se on loputon prosessi
mielihyvän tavoittelun,
ja tuskan välttelyn välillä.
Jos uskomme olevamme tämä hahmo,
ehdollistettu malli,
silloin me kärsimme
ja luomme kärsimystä maailmaan.
Maailmasta tulee egoistisen
tietoisuuden heijastus.
Heräämisen hyöty on se,
että sinä kärsit vähemmän
ja ihmiset ympärilläsi kärsivät vähemmän.
Ei ole epäilystäkään,
että Jumalan ymmärtäminen
oli itselleni herätys.
Suurin herätys
mitä olen koskaan kokenut.
Aivan kuin olisin ollut unessa
50 vuotta.
Kävellen ympäriinsä kuin robotti,
tekemällä asioita joita minulle opetettiin
kun olin nuori.
Tiedätkö, minulla oli valmis suunnitelma.
Hanki tyttöystävä, hanki auto, hanki työ,
hanki talo, hanki puoliso.
Kaava, jonka mukaan luulin,
miten elämää kuuluisi elää.
Kunnes täytin 53 vuotta.
Tajusin, että vaikka olin tehnyt
suurimman osan noista asioista
ja saavuttanut jonkin verran
ammatillista menestystä,
sillä ei ollut merkitystä.
Herätä 53-vuotiaana ja tajuta
että millään näillä asioilla
ei ollut merkitystä.
Olin järkyttynyt ymmärtäessäni
mitä tämä kirjaimellisesti tarkoitti.
Kuinka turhaa se kaikki oli.